Magia
[pelimaailman] maailmassa voi kuka tahansa älyllinen olento omata taikavoimia, jotka taas kumpuavat yleensä aurasta. Aura on oman luonteen ja olemuksen manifestaatio. Sitä verrataan usein sieluun tai siitä puhutaan sielun kanssa ristikkäin.
Veslenin hallitseva maagijärjestö Maagien klaavi on luokitellut kaiken taikuuden seitsemään luokkaan: elementalismiin, luontoon, mieleen, luomiseen ja antimagiaan, sekä kahteen kiellettyyn; umbriumiin ja veritaikuuteen. Järjestelmä on käytössä kaikissa muissa suurissa valtakunnissa, paitsi Jogunnissa. Se ei laajamittaisuudestaan huolimatta ole täydellinen ja maailmassa teorisoidaan olevan paljon magiaa jota ei ole vielä löydetty.
Magia on käyttäjänsä auran väristä, hohtavaa ja kipinöivää. Suurissa määrissä magia luo omanlaisensa jännitteen ilmaan ja jotkut puhuvat jopa tuoksusta
Aura
Jokaisella älyllisellä olennolla (paitsi golemeilla) on oma auransa, mutta auran pystyy näkemään vain he joilla kulkee veressä (resessiivisenä geeninä, joka joskus harvoin nostaa päätään) kyky hallita auraa.
Harjoituksen kautta he kykenevät ammentamaan omasta aurastaan voimaa ja taikomaan sillä. Etevä auran hallitseminen pidentää ikää 20-30 vuodella ja hidastaa ulkoista vanhenemista.
Auran ulkonäkö perustuu henkilön omaan sisimpään. Sitä voi määritellä muoto, tekstuuri, väri, lämpötila, koko, intensiivisyys, ja siihen voi liittyä symboleja, konsepteja ja tunteita. Se tekee hahmon magiasta tunnistettavasti hänen omaansa. Varjomagiaa tai veritaikuutta harjoittavan aura turmeltuu ja mustuu tai muuttuu verenpunaiseksi vastaavasti. Auran voi opetella piilottamaan.
- Useimmilla maageilla on jokin tietty alalaji, johon he erikoistuvat, mutta suurin osa osaa vähän loitsuja monesta eri alalajista.
- Hahmolle annetaan käyttöön tietty määrä pisteitä, jotka ovat jaettava taikuuden alalajien välille. Nuoremmalla/kokemattomammalla hahmolla on oikeastaan aina matalammat pistearvot kuin vanhemmalla/kokeneemmalla on.
- Kokemattomalla taikojalla saattavat loitsut mennä mönkään, räiskyä, riistäytyä käsistä tai aiheuttaa vahinkoa. Magiaa voi myös käyttää yli omien rajojensa, jolloin se aiheuttaa vahinkoa; päänsärkyä, maagisia vaurioita ja arpia, nenäverenvuotoja, pyörtymistä tai jopa kooman. Magiaa voi ajatella lihaksena (vaikkakin vaarallisena, räjähdysalttiina lihaksena); sen on annettava levätä.
- Kohentaakseen hieman taikavoimiaan voi nauttia auralientä. Auraliemi tehdään murskaamalla aurakristallia ja keittämällä sitä veden ja muiden ainesosien kanssa. Omistautuneimmat maagit saattavat tatuoida aurakristallilla valmistetulla musteella glyfejä ja piirteitä kehoonsa, mikä on hyvin kivuliasta. Muste alkaa hohtaa magian yhteydessä. Tämän uskotaan voimistavan auraa.
- Loitsiessa liikutetaan käsiä ja sormia manipuloidakseen auraa. Monilla maageilla on myös apunaan sauva tai loitsukirja. Joidenkin loitsujen yhteydessä piirretään ilmaan tai pintoihin glyfejä.
Magian alalajit
✦ Sallittu magia
Elementalismi perustuu kolmeen pääelementtiin, joista maailmankaikkeus koostuu: energia (tuli), vesi, sekä ilma. Osaamaansa elementtiä pystyy luoda ja hallita käsiään liikuttaen.
Mikäli osaa useampaa kuin yhtä, voi elementeistä yhdistellä lisää elementtejä; vesi ja ilma on jää ja pakkanen, ilma ja energia on sähkö, vesi ja energia on elämänenergia, jolla pystyy parantamaan. Parantajat ovat siis hyvin erikoistuneita elementalisteja.
Elementalismi on todella yleinen laji, ja siihen kohdistuu hyvin vähän stereotypioita — ennakkokäsitykset kohdistuvat etupäässä tiettyihin elementteihin erikoistuviin (tulen hallitsija = leiskuva ja sotaisa).
[IKONI] Luontomagia perustuu luonnon alkukantaisten voimien käyttämiseen. Sen avulla voi kutsua eläimiä vierelleen, käskeä ja hallita niitä, puhua eläimille, muuttaa muotoaan, hengittää veden alla, olla immuuni myrkyille, hallita ja kasvattaa kasveja, nähdä eläimien silmien kautta ja aistia puiden kautta. Joillekin muodostuu nimikko eläin- tai kasvilaji.
Luontomaageilla on maine selviytyjinä, metsästäjinä, samoojina, kesyttäjinä tai druideina, joskus hattarapäisinä tai puunhalaajina. Alalajina luontomagiaa ei pidetä kovin korkeassa arvossa, etenkään akateemikkojen keskuudessa, ja se nähdään melko heikkona.
[IKONI] Mielimagia on mielen manipuloimista tai luomista. Sillä voi puhua telepaattisesti, lukea ajatuksia, luoda illuusioita, muuttaa näkymättömäksi, liikkua muiden unissa, luoda unia tai painajaisia, luoda tai poistaa tunteita päästä, manipuloida muistia, ottaa toisen mielen hallintaansa tai luoda mielen ja istuttaa sen elottomaan asiaan (luoda golemeja).
Mielimagiaa vieroksutaan paljon, sillä alaan erikoistuneisiin mukaanlukeutuvat yleensä kaikki varkaat, huijarit ja manipuloijat. Kauniin mielinoidan kauneuteen ei koskaan luoteta. Sen sijaan mielenluoja voi saada osakseen arvostusta (mutta vain jos hän toimii Veslenin eduksi) sillä golemien luominen on uskonnollisesti tärkeää.
[IKONI] [Luomismagialla] auran energiasta luodaan asioita tai sitä käytetään kuten työkalua. Se on alalajeista lähimpänä perinteisiä loitsuja. Luomismagialla voi luoda suojakilven tai -kuplan, asettaa maagisia lukkoja ja avata niitä, osata telekinesiaa, teleportata esineitä tai eläimiä (vain joita voi itse nostaa), luoda teleporttiglyfejä, teleportata toisia hahmoja, luoda valoja ja valaista, heittää energiapurkauksia tai valopiikkejä, torjua epäkuolleita ja luoda väliaikaisen maagisen aseen aurasta.
Luomismagiaa pidetään jalona ja arvostettuna. Sen taitajat taipuvat yleensä tukemaan lakia ja hallitsevaa valtaa, ja siksi jotkut pitävät siihen erikoistuneita ylimielisinä.
[IKONI] Antimagia on yleisesti hyväksyttyjen magian alalajien musta lammas, mutta koska siihen käytetään auraa pidetään sitä myös tietynlaisena magiana, vaikka sen käyttäjiä ei yleensä lasketakaan maageiksi. Antimagialla on hyvin rajattu käyttötarkoitus, mutta hyvin käytännöllinen sellainen, sillä sillä kumotaan muiden magiaa. Maagit itsestäänselvistä syistä yleensä inhoavat antimaageja. Antimagian käyttäjät kulkevat käsi kädessä luomismaagien kanssa, sillä he yhdessä valvovat järjestystä ja suojelevat muita demoneilta.
Antimagiaan kuuluu magian aistiminen ja jäljittäminen, demonien aistiminen, loitsujen purkaminen, taikavoimien patoaminen, taikavoimapadon avaaminen, glyfien murtaminen ja muokkaaminen, demonien karkoittaminen, sekä helvetinporttien sulkeminen.
✦ Kielletty magia
Kumpikin näistä taikuudenlajeista ovat äärimmäisen paheksuttuja ja vieroksuttuja, ja ne ovat myös kielletty lailla milteinpä jokaisessa maailmankolkassa.
[IKONI] Umbriumilla, tai laymans termseillä varjomagialla, tarkoitetaan maagin kykyjen turmeltumista ja vääristymistä. Varjomaagilla pahuus, katkeruus tai demonin kanssa tehty sopimus saa hänen auransa mustumaan, ja kaiken hänen magiansa sen mukana. Elementalistin tulesta tulee mustaa tulta ja luontomaagin kutsutuista eläimistä tulee varjoeläimiä. Hän säilyttää kykynsä ja voi niiden lisäksi oppia vain umbriumille rajattuja loitsuja, mutta kaikesta hänen magiastaan on tullut voimakkaampaa ja tuhoisampaa. Umbriumilla pystyy harvoin saavuttamaan mitään hyvää. Se myös syövyttää käyttäjänsä kehoa ja mieltä, kunnes lopulta hänestä tulee varjohenki — varjoa muistuttava hirviö, joka syö elämää ja tuhoaa. Varjomaagi on myös demoneille aina herkempi kuin muut maagit ovat.
Umbriumilla voi muuttua varjoksi, sulautua varjoihin, liikkua ja teleportata varjojen kautta, luoda syövyttäviä varjoja, riivata muita varjo-olennoilla, avata portteja eri helvetteihin, sekä pilkkoa sielua ja/tai tallettaa sen esineisiin.
[IKONI] Veritaikuus ei pohjaudu auraan, ja siksipä akateemikot eivät pidä sitä magiana ollenkaan, vaan se ammentaa voimansa verestä ja uhrilahjoista. Veritaikuuteen liittyy läheisesti uhriympyröiden piirtäminen ja kynttilöiden sytyttäminen. Kun sitä käyttää, veri näyttää ryöppyävän suuremmissa määrissä kuin mitä sitä oikeasti on.
Veritaikuuden voi oppia kielletyistä kirjoista (joista suurin osa on poltettu), demonilta, tai toiselta verimaagilta.
Verimaagin kykyihin kuuluu kuolleiden nostattaminen ja hallitseminen, kuolleille puhuminen, demonien kutsuminen, veren liikuttaminen (ja muiden liikuttaminen sen kautta), haavojen luominen kirouksilla, veren “luovuttaminen” toisille, fyysisen voiman ammentaminen, elinajan pidentäminen enintään 50-70 vuodella, sekä oman ulkomuodon nuorentaminen ja kaunistaminen tai lievä muokkaaminen.
Demonit ovat eri ulottuvuudesta, helveteistä tulleista pahoja olentoja, jotka pyrkivät syömään kuolevaisten sieluja, verta ja lihaa. Henkilö, joka on mieleltään vakaa, ei ole demoneille altis. Täten demonin päämäärä on ajaa heidät rappiolle, pilata heidän elämänsä kunnes saavat heidät valtaansa, voivat hyväksikäyttää heitä ja lopuksi syödä heidät.
Demonit eivät pääse kuolevaisten ulottuvuuteen ilman, että joku (yleensä varjo- tai verimaagi) avaa heille portin.
Demonit ovat usein monta sataa vuotta vanhoja — harvat vanhimmat monta tuhatta. Heidän voimansa usein täsmäävät iän kanssa, vaikka joskus syntyykin poikkeuksia. Jokainen demoni osaa riivata, muuttua näkymättömäksi, haihtua paikalta ja lukea ajatuksia (tai vähintään aistia tunteita).
Kuolevaiset ovat luokitelleet demonit kolmeen kategoriaan. Jotkut demonit voivat oman kategoriansa sisällä valita edustaa etenkin jotakin tiettyä asiaa (esim. raivodemoni sotaa tai yödemoni huumausta).
Pahuuden demonit
Pahuuden demonit ovat kaikista yleisimpiä, niin sanottuja perinteisiä paholaisia. He toimivat usein houkutellen julmiin ja pahansuopiin tekoihin. He elävät väkivaltaisen perheenisän tai orjakauppiaan kädessä, taivuttavat itsekkyyteen, ahneuteen, voittoon muiden kustannuksella ja inhoon muiden onnea kohtaan.
Raivon demonit
Raivon demonit ovat petoja joita ajaa eteenpäin vain viha. He ovat paholaisia, kuten pahuuden demonitkin, mutta rakenteeltaan raskaampia, karvaisempia ja muistuttavat petoja, susia, kissapetoja ja härkiä. Minotauruksen voi sanoa symboloivan heitä. He elävät raivohullun sarjamurhaajan mielessä ja koston sokaiseman silmissä, aina lietsomassa vihan liekkejä ja janoamassa muiden verta.
Yön demonit
Yön demonit ovat demoneista kaikista salamyhkäisimpiä ja viekkaimpia. He kutsuvat nautiskelemaan turmelevista asioista, houkuttelevat paheiden tielle yön pimeydessä, ja poistuvat päivän sarastaessa elleivät saa auringolta suojaa sinun pääsi sisältä tai kotisi varjoista. He elävät aviopuolisoaan pettävän huulissa, huumeaddiktin korvanjuurella ja rahanahneen kauppiaan sormissa.
Yön demonit ruumiillistuvat käärmeissä, käärmemäisinä olentoina tai ottavat houkuttelevan succubuksen tai incubuksen muodon.
Vampirismi on yön demonien aiheuttama tauti — Lisätietoa
Helvetit
Helvettejä on lukuisia, ja ne ovat kaikki keskenään erilaisia. Jotkut ovat vain mustaa tyhjyyttä ja yksinäisyyttä, jotkut ovat ikuista putoamista tyhjyyteen, jotkut ovat tulta ja kidutusta, jotkut jatkuvaa kuoliaaksi jäätymistä, jotkut labyrintteja jotka muuttavat muotoaan ja pitävät ikuisesti vankina. Jotkut, yleensä kaikista pahimmat yksilöt, saavat oman henkilökohtaisen helvettinsä kuoltuaan.
Helvetit nähdään demonien kotina, ja yleensä vahvimmilla demoneilla on myös oma helvettinsä jota he hallitsevat kuin valtakuntaa. On myös mahdollista joutua elävänä siepatuksi helvettiin, jonne demonit voivat viedä kuolevaisia omaksi palvelijoikseen.
[Pelimaailman] maailmassa on monenlaisia taikaolentoja, niiden lisäksi joilla voi pelata. Kaikki oikean maailman mytologiset olennot tunnetaan [pelimaailman] maailmassa, ainakin taruissa, vaikkei niitä olisi oikeasti olemassa.
- Lohikäärmeet ovat valtavia ja viisaita, mutta hyvin harvinaisia olentoja, jotka voivat elää usean tuhannen vuoden ikäiseksi. Ne osaavat puhua telepaattisesti, ovat erittäin viekkaita ja halutessaan äärimmäisen vaarallisia.
- Pixiet, tai tuttavallisemmin keijut, ovat lyhyenpuoleisia humanoideja. He ovat polveutuneet samoista esi-isistä kuin haltijat ja ovatkin piirteiltään samalla tavalla lihaksettomia ja aerodynaamisia. Heillä on läpikuultavat hyönteisten siivet. Keijujen uskotaan tuovan hyvää onnea. Heitä pidetään merkkinä ilosta, juhlasta ja hauskanpidosta, mutta heitä pidetään myös tyhjäpäisinä, vastuuntunnottomina ja paikoin ilkikurisina. Pixieitä tapaa kaikkialla, mutta joidenkin metsien siimeksessä heillä on omia salaisia lehtokyliään. Nämä ovat visusti piilossa kaikilta muilta.
- Harpyijat ovat häijyjä olentoja, joita tavataan etupäässä vuorilla, mutta myös hylätyissä linnakkeissa. Ne eivät ole erityisen älyllisiä, vaikka koristelevatkin pesiään rihmoin ja luin.
- Jätit ovat lähes sukupuuttoon kuolleita, valtavia olentoja, joita kohtaa enää Jogunnin pohjoisimmissa kolkissa.
- Vampyyrit ovat yödemonien palvojista ja heidän tartuttamistaan koostuvia yön olentoja, jotka karttavat auringonvaloa ja juovat verta — Lisätietoa
- Hiidet ovat pieniä, viheliäisiä, usein vihertäviä tai rusehtavia olentoja, jotka elävät luolastoissa ja koloissa. Ne riitelevät ja sotivat, mutta eivät ole erityisen vaarallisia. Ne eivät ole kovinkaan älykkäitä.
- Merikäärmeet voivat kasvaa valtaviksi ja ovat vähintäänkin kahdeksan metriä pitkiä. Ne elävät aavalla merellä ja ovat jokaisen miehistön pahin pelko.
- Tämän lisäksi olemassa on myös ainakin sfinksit, aarnikotkat ja manticorat, jotka ovat kaikki älykkäitä, yksineläviä hirviöitä, vaikkakin niistä vain sfinksit pystyvät puhumaan ilman että niiden ajatukset ovat luettava magialla.